Tässä se on! Ihan ensimmäinen ompelukoneelta tullut lastenvaate.

Kankaana on Sampsukan suloista oravamerinovillaneulosta ja myös "Itse tehty"-merkki on samasta paikasta. Kaava on oma, piirsin sen käytössä olevien vaatteiden pesusteella n. 74 cm vastaavaksi, mutta hiukan isohan tuosta tuli. Monta pientä yksityiskohtaa jäi vielä harmittamaan, mutta seuravalla kerralla sitten...

En ole varmasti poikkeus jos sanon että harvoin tulee tehtyä mitään itselle, vaan aina jollekulle toiselle. Nyt aivan muuhun työhön tarkoitettu Novitan Jambo-lanka jäikin pöyrimään käsiin ja siitähän syntyikin hattu ja kauluri tämän ohjeen mukaan. Tai siis kaulahuivin muokkasin kauluriksi ja hattuun lisäsin fleece-vuoren ja virkkasin mustasta Novitan Kide-lengasta kukkasen, mutta harvinaisen hyvin ohjeen mukaan minun tekeleekseni.

Tuo Jambo on paksuinta lankaa mitä olen ikinä työstänyt. Hatun kohdalla tuntui vielä vähän oudolta puikoilla, mutta ihastuin täysin tuohon helmineulepintaan tällä langalla! Ja lämpimältä tuntuu.

Lisäksi tein vielä säärystimet mummon lanka-aarteista löytyneellä harmaalla langalla. Mallina on Väinö-säärystimet ja näihin olen enemmän kuin tyytyväinen vaikka lankavalinta olisi voinut aavistuksen paksumpaankin osua.

Olen aina ollut sitä mieltä että itsetehty kortti on paras. Mutta jostain syystä skräppäily on minulle jotenkin todella vieraan tuntuista ja ideoitakin saa ihan tosissaan metsästää. Ehkä tämä kuitenkin tästä vielä jossain vaiheessa iloksi muuttuu.

Syntymäpäiväkortin materiaalit ovat Prisman valmispakkauksesta, nauha laatikonpohjalta ja korttipohja Tiimarista. Kuten sanottu, alkeissa ollaan.

Pitkän harkinnan (ja nopean päätöksen jälkeen) meille muutti uutuuttaan hohtava ompelukone. Tarkoitus olisi tehdä lastenvaatteita, mutta aloitin harjoittelun tällaisilla puhdetöillä. Pipo miehelle kaksinkertaisesta jämäfleecestä, ruokalappu lapselle pyyhefroteesta. Kankaat ovat Eurokankaasta, mallia molempiin otettiin käytössä hyväksi havaituista vastineista.

Viimepäivinä ei sitten olekaan tehty paljon muuta kuin surffailtu käsityöblogien sivuilla ja etsitty netistä hyviä kankaita, mutta ehkä vielä vähän harjoitusta tässä tarvittaisiin ennen tositoimiin ryhtymistä .

Tavoitteena oli tehdä kaulurit kahdelle joista toinen ei kaulahuiveista tykkää ja toinen ei vielä osaa niitä pitää. Isän kauluri on Hugo-mallin mukaan tehty ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen. Lankavalintakin osui kerrankin nappiin, tällä kertaa puikoilla oli tarjouskorista löytynyttä Drops Baby Merinoa. Tyttären kauluri taas... noh, sanotaan vain että olisi kannattanut lukea niitä ohjeita eikä soveltaa omia. Langat on mummolta perittyjä, katsotaan kestänkö katsella tuota koko talven vai pitääkö tehdä vielä toinen.